torstai 30. huhtikuuta 2009

Helsinki-Turku

178,5 km, ei mainittavia tapahtumia matkan varrella. 110-tie on kyllä aika hiljainen ja lohduttoman oloinen.

Polarin mukaan kahtena päivänä polkemiseen kului 10500 kcal. Matka meni ilman teknisiä murheita, LHT toimii niin kuin pitää. Ainoa pieni miinus satulasta; Terryn penkki on tuntunut hyvältä perusretkeilyssä, mutta tällaisessa taukovihaajaretkiajossa, missä ajetaan paljon alaotteelta, se taitaa olla vähän liian pehmeä.

Kahden päivän sinnikkäimmät korvamadot:
- Rauno Lehtinen: Toiset meistä
- Eppu Normaali: Pimeyden tango
- Popeda: Ukkometso (ei hyvää päivää...)
- Neon 2: Kemiaa (AAAARGH!!!)

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Turku-Helsinki

Menomatka sujui hyvin. Lähdin viideltä, ja Littoisista sain seurakseni peräti neljä polkijaa. Yetin matkanteko loppui teknisen murheen takia lyhyeen, mutta onneksi Littoisten ikinuori vuorinauris pelasti mitä pelastettavissa oli.

Tulin Kiskon, Karjalohjan ja Lapinkylän kautta; matkaa tuli 185,8 km, ajoaikaa 7:35, eli keskari 24,5 km/h. Karjalohjan tienoilla pääsin, ensimmäistä kertaa tänä vuonna, erikoiseen tilaan (ommm....) , jossa lakkaa ajattelemasta fyysistä suoritustaan ja muuttuu jotenkin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi (ommm....). Jalat ja muu elimistö tekevät hommaansa, ja itse vaan seuraa tilanteen kehittymistä (ommm...), ja tuntuu että voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Tätä jatkui Espooseen asti, sitten alkoi suunnistus ja muun liikenteen tarkkailu vaatia liikaa huomiota. Toivottavasti pääsen huomenna jatkamaan siitä, mihin tänään jäin - matkanteko oli tänään kovin helppoa ja kevyttä.

Paluumatkan tulen Espoosta Halikkoon asti vanhaa ykköstietä ja sieltä Hajalan kautta kotiin - näin joudun ajamaan hyvin vähän samaa tietä kahteen kertaan.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Kalustokavalkadi, osa 7: Surly Long Haul Trucker

Keväällä 2007 suunnittelimme vaimon kanssa pienimuotoista pyöräretkeilyä. Edellisen vuoden kokemuksista opiksi ottaneena en enää halunnut lähteä hybridin suoralla tangolla matkaan - olin siis löytänyt loistavan perustelun pienille hankinnoille! Hommasin Surlyn Long Haul Trucker (LHT) -rungon, muut osat jarruja, satulaa ja vaihdevipuja lukuun ottamatta sainkin joko vanhasta hyvin palvelleesta (ja osin päivitetystä) työmatkahybridistä tai muuten vaan varastosta löytyneistä osista. Pyörä on palvellut siitä lähtien, paitsi retkikäytössä (tämä on toistaiseksi rajoittunut muutamaan 2-3 päivän reissuun), myös työmatkapyöränä ja lastenistuimen kuljettimena.

Voimansiirto on Shimanoa: Deore kammet, Ultegra takavaihtaja, Shimanon maantiepakka ja tangonpäävaihtajat. Jarruina niinikään Shimanon cantileverit. Kiekkoina on tällä hetkellä Roseversandin huokeat trekking-kiekot. LHT:stä löytyy tietysti myös täyspitkät lokarit, tavaratelineet, lukko, kilikello sekä seisontatuki. Kaikki hyvin toimivaa tavaraa - jos nyt lähtisin pitkälle reissulle suurten kantamusten kanssa niin vaihtoon menisi vain kiekot (tilalle jotkut hyvät 36-pinnaiset, tukevat, normaalisti puolatut kiekot).

LHT on selvästi tehty pitkien päivien kuormajuhdaksi. Matala keskiö ja pitkä akseliväli saa sen kuormaamattomana tuntumaan jopa kankealta: ajosuunnan vaihto vaatii tiettyä määrätietoisuutta. Mutta heti, kun päällä on muutama kilo matkatavaraa, pyörä pääsee oikeuksiinsa, ja ajettavuus pysyy hyvänä, vaikka tavaraa olisi vähän enemmänkin, kunhan kuorma on järkevästi pakattu sekä eteen että taakse. Rungosta löytyy myös muutamia mukavia yksityiskohtia, kuten kierteet kolmannelle pullotelineelle sekä varapinnojen pidike vasemmassa chainstayssä.

Alla LHT koekuormattuna huomiselle Turku-Helsinki -pätkälle, kiinnitettyinä uudet Ortliebin laukut sekä jo toimivaksi havaittu Pron tankolaukku. Pyörä on huomisesta niin innoissaan että vallan keulii.


sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Viikko 17

Ma 40min maantietä
Ti 2h50 maantietä, porukkalenkki
Ke lepo
To 1h40 maastossa RIPillä
Pe 1h25 maantietä, 2x10min vk
La 4h05 maantietä
Su 3h05 maastoa, pururatoja ja maantietä RIPillä

yht. 13h45.

Tämän päivän ajo liittyi Enduro-cupin Turun osakilpailuun; ajoin aamulla toisena nollakuskina kisareitin läpi, minkä jälkeen ajelin sinne tänne ensin toimitsijana ja sitten katsojana. Ensimmäinen 2h suunnilleen yhtäjaksoista ajoa, loput muutamassa lyhyessä pätkässä.

Ensi viikosta tulee vähän toisenlainen. Torstai-illasta sunnuntai-iltaan olen muualla, ilman pyörää, mutta ainakin jos sääennuste pysyy siedettävänä, ajan varmaan keskiviikkona Helsinkiin (siellä työasioita iltapuolella) ja torstaina takaisin. Jos tämä onnistuu niin ajotunteja ainakin kertynee mukavasti.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

On siis kevät, poljen Itämeren rantaa.

Merimasku-Askainen -reitti korkattu tälle kaudelle. Oli niin hienoa ettei viitsi edes kehittää tähän mitään mukahauskaa loskakaipuuta. Lämpötila nousi lenkin aikana +2°C:sta +17°C:ään.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

OTB... eiku VK ennen aamukuutta

MTB-Turun aamujaoksen motto on "OTB ennen aamukuutta". Tänään aamulla oli kuitenkin toinen kirjainyhdistelmä kyseessä, kun kokeilin miten vauhtikestävyyslenkki onnistuisi aamulla.

Viime syksyn kuntotestissä anaerobiseksi kynnyssykkeekseni mitattiin 166 (max 186). Kynnyssyke on pk-painoitteisen talvitreenin ansiosta tuskin ainakaan noussut, joten otin tavoitteeksi ajaa aamulenkin keskellä n. 2x10 minuuttia yrittäen pitää sykkeen alueella 155-165. Kirpeässä (-3°C) mutta onneksi melkein tyynessä säässä lähdin maantiepyörällä matkaan. Ensimmäinen veto oli hankala. Vaikka ajo tuntui ihan hyvältä, sykettä ei vain meinannut saada pysymään ylhäällä. Vedon keskisykkeeksi jäi 148. 10 minuutin palauttelun jälkeen tein toisen vedon, joka tuntuikin jo ihan erilaiselta: keskisyke 159. En ole varma, mistä näin suuri ero voisi johtua, mutta muutama arvaus:

- liian lyhyt lämmittely (n. 20 minuuttia)?
- ennen lenkkiä syöty banaani tehosi vasta puolen tunnin ajon jälkeen?
- ensimmäisen vedon jälkeen syöty kofeiinipitoinen geeli herätti elimistön toiseen vetoon?

Joka tapauksessa lenkistä jäi hyvä olo ja hyvä mieli: kyllä tämä onnistuu aamuisinkin. Positiivista oli myös se, että syke laski vetojen jälkeen todella nopeasti normi-aamu-pk-lenkkialueelleni (115-125). Ajattelin tehdä näitä lenkkejä toukokuun ajan kerran viikossa ja vetoja pidentäen niin, että kuun lopulla vedot olisivat vähintään 2x20 minuuttia.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Kakkosnelosia ja telaketjuja...

Turun maantieporukkalenkit ovat pyörähtäneet käyntiin, eilisellä tiistailenkillä oli yli 20 kuskia. Jännää taas huomata kuinka oudolta ryhmäajo aluksi tuntuu muutaman kuukauden tauon jälkeen, ja kuinka pian siihen taas tottuu. Enkä tainnut olla ainoa, jolla näin kävi - ryhmä tuntui tiivistyvän tasaisesti koko lenkin ajan.

Näpyttelin äsken Kangasala 24h:n ilmoittautumisen. En ole ihan varma, miksi.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Viikko 16

Ma lepo (tai siis lentomatkailua...)
Ti 2h maantietä
Ke 1h40 maastossa RIPillä, aamujaoslenkki
To lepo
Pe 2h25 maantietä
La 1h45 maantietä
Su 3h maastossa JETillä

yht. 10h50. Harjoittelun rytmitys ei mitenkään optimaalista, mutta ainakin oli mukavaa taas päästä pyörien päälle.

Kevättä pukkaa. Maantiellä on vielä pölyistä ja jonkin verran sepeliäkin, maastossa keli vaihtelee täysin kuivasta upottavan märkään - nyt nämä pienet harmit eivät kyllä paljon paina, kun suunta on niin selvästi koko ajan parempaan.

JET tuntui hyvältä ja nopealta myös kesäkelillä. RIP ja JET ovat kyllä yllättävän erilaisia ajotuntumaltaan. Myös takajousitukset tuntuvat ihan erityyppisiltä, vaikka ihan samannäköiset linkut molemmista löytyykin. RIP on pehmeä, JET ei ollenkaan - molemmista kuitenkin löytyy joustoa avuksi aina kun sitä tarvitaan. Kivikkoisiin ylämäkiin JET nousee todella hyvin, mutta vaatii aika aktiivista ohjaamista ja tarkkana oloa, kun taas RIPillä voi enemmän valita suuntansa ja antaa mennä.

Kalustokavalkadi, osa 3½: Niner JET9

Hänen Vihreytensä kesäkumeilla. Komponentit siis Salsasta, paitsi satulatolppa (Thomson) ja etuvaihtaja (XT). Tällä siis todennäköisesti Tahkolle tänä kesänä. Tänään päivällä ajattelin ajaa ensimmäisen lumettoman sään lenkin JETillä, vähän tuota tosin arveluttaa lähteä kurastamaan...

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Kalustokavalkadi, osa 6: Niner RIP9


RIPin hankinnalla oli pitkähkö historia. Jo kevättalvella 2007 lueskelin netistä pyörän saamia kehuja, mutta päätinkin sitten ostaa Salsan Dos Ninerin. Salsa oli hyvä pyörä, mutta täpärikuumetta se ei poistanut. Syksyllä 2007 harkitsin jälleen vakavasti RIPiä, mutta ostinkin Commencalin Meta 5.5:n, kun niitä myytiin niin halvalla. Kovasti kehuttu Meta ei sopinut minulle ollenkaan, ainakaan L-kokoisena, ja kesällä 2008 myin sen ja tilasin RIPin. Ja kyllä kannatti, pyörä on todella ansainnut kaikki ne kehut joita se on saanut. Tai siis sai siihen asti, että vuoden 2009 RIP tuli markkinoille. 2009 malli on Ninerin mukaan huimasti jäykempi kuin entinen, ja niinpä mtbr.comilla tuomittiin ennen niin pidetty vanha RIP todella löysäksi... Minulle kelpaa kyllä. En osaa kuvitella, miten takajousto voisi enää toimia paremmin, ja mitään löysyyttä en ole huomannut. Geometria on kuin minulle tehty.

Vaihteisto pyörässä on SRAMilta: vivut ja takavaihtaja X9, etuvaihtaja X7. Jarrut Formulan Oro K24, keulana 120-millinen Manitou Minute ja kampisetti RaceFace Atlas AM (24/36/bashring). Tällä hetkellä kiekkoina ovat DT Swissin napoihin (edessä 340, takana 240s) puolatut NoTubes ZTR Flow -kehät.

Toisin kuin muissa maastopyörissäni, tässä en ole nähnyt tarpeelliseksi vaihdella renkaita vuoden- ja mielialan mukaan, vaan ainakin toistaiseksi maakosketuksen ovat saaneet hoitaa Panaracerin Rampage-kumit. Nämä ovat varsin hyvät jokapaikanrenkaat - vaikka ne eivät erityisen hyvin rullaakaan, renkaat käyttäytyvät kaikissa oloissa ennustettavasti, ja pito on hyvä (vaikka yksi lukijoistani ei tätä uskokaan).

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Kalustokavalkadi, osa 5: Argon18 Titanium



Joulukuussa 2006 Velotema myi hyvällä alennuksella pois seinällä roikkuneet Argon18 -maantierungot. Titaanimalli sattui olemaan minun kokoani, en osannut jättää ostamatta. Seuraavat kaksi kesää tämä oli ykkösmaantiepyöräni; viime syksynä myin vanhan kakkospyörän pois ja ostin tilalle kuitua, ja Argon alennettiin kakkospyöräksi. Keväthuollossa nostin tankoa muutaman millin, tästä tuli nyt pääasiassa hieman rauhallisempien lenkkien pyörä.

Tällä pyörällä on ajettu Pirkka, Mylly, Lapland Marathon, Vättern ja pari lyhyempää maantietapahtumaa. Runko on pitkillä matkoilla todella mukava ajaa, johtuneeko sitten titaanista vai muista ominaisuuksista. Jos PBP-unelmista tulee totta, niin näillä näkymin ajaisin sen reissun tällä pyörällä.

Tällä hetkellä runkoon on ruuvattu Campagnolon Chorus-osasarja, ja kiekkoina toimivat joko kuvan Ksyrium Elitet tai Campan Neutronit. Erittäin toimiva paketti kaikin puolin. PBP:tä silmällä pitäen voisi joskus kokeilla tässä Brooksin satulaa, josko olisi ylipitkillä matkoilla vielä mukavampi kuin Flite.

Nyt lähden avaamaan Argonilla maantiekauden ja tuulettamaan aikaerosumuja päästäni.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Viikko 15

Ma 45min kuntopyörällä
Ti lepo
Ke lepo
To 30min kuntopyörällä
Pe 1h15min juoksua
La lepo
Su 1h15min juoksua

yht. 3h45min. Ihan ok matkaviikoksi, minun mittapuullani, varsinkin kun ti ja ke oli joku pieni räkätauti. Päälle sekalaista kaupunkikävelyä, joinakin päivinä aika paljonkin.

Olivat kyllä aikamoisia ergonomiaihmeitä nuo kuntopyörät, ei niillä tuota pidempään olisi pystynyt polkemaan. Loppuviikon olin Vancouverissa, ja aivan keskustan kupeessa olevassa Stanley Parkissa on mahtavat juoksureitit. Olen nyt harvakseltaan juossut pyöräilyn lomassa viitisen kuukautta. Pikku hiljaa alkaa siihenkin löytyä taas nautinto ja jotenkin rullaava askellus. Ja mikä tärkeintä, aikaisemmin harmia aiheuttanut vasen polvi on pysynyt ihan hiljaa.

Myöhemmin tänään kotimatkalle, ja tiistaina taas toivottavasti pyörän päälle.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Pyörähavaintoja New Yorkissa

Matka jatkuu. New Yorkissa tuntuu olevan valtavasti pyörälähettejä (tai ainakin pyöräilijöitä jotka haluavat näyttää läheteiltä). Toisin kuin etukäteen kuvittelin, kaikilla ei suinkaan ole fiksiä allaan. Ajotavat ovat läheteillä kyllä maineensa veroiset, ovat varmasti paljon nopeampia kuin jakeluautot. Meikäläisellä olisi kyllä tuossa hommassa joko lähetykset aina myöhässä tai luita rikki ensimmäisen työpäivän aikana.

Fiksejä näkyy kuitenkin katukuvassa paljon. Osaa (yleensä uutuuttaan kiiltäviä) talutetaan niin, että kaikki varmasti näkevät että kammet pyörivät. Hurjimmat lähetit taas painelevat ruuhkassa autojen väleistä, kahvimukia toisessa kädessä pitäen. Tuolla tempulla ainakin erottuu poseeraajista, ja luonnonvalinta lienee jo karsinut joukosta ne, joiden koordinaatio ei riitä.

Sukkistelijat näyttävät ajavan Central Parkissa, yhdelle kierrokselle puiston ympäri taitaa tulla kymmenisen kilometriä matkaa. Lienee kaupungissa asuville ainoa paikka päästä rauhassa ajamaan. Trekkejä ja Cannondaleja oli tietysti paljon, mutta silmiin osui myös muutama Cervelo ja Colnago, sekä yksi Storck.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Viikko 14

Tiistaina 1h40min maantietä cc:llä, siinä se.

Keskiviikkoaamuna lähdin työmatkalle, ja loppuviikon olin Buffalossa. Majoituin siellä paikallisen kollegan luokse, ja jotain juoksulenkin tapaista oli tarkoitus tehdä, mutta silloin kun olisi juoksemaan ehtinyt, satoikin räntää. Ennen lähtöä katsomani sääennuste oli lupaillut selvästi lämpimämpää, eikä nollakelin juoksukamppeita ollut mukana. No, näistä kahdesta viikosta ei ollut tarkoituskaan ottaa kuntoilun suhteen stressiä.

Penkkiurheilun ja turismin harrastamista keli ei sentään estänyt.




Seuraavan viikon asun hoteilleissa, eiköhän tule vähän kuntopyörää poljettua. Turussa taitaa olla maantiepyöräkausikin jo alkanut, matkan jälkeen on kyllä pakko saada muutama vähintään 10-15h viikko alle ennen kesäkuuta.