Viikko 13

Ma 35min juoksua
Ti 2h25min maantietä fiksillä
Ke 40min juoksua
To lepo
Pe lepo
La 1h40min maastossa JETillä
Su lepo

yht. 5h20min. Taas tämmöinen viikko. Selityksiäkin löytyisi mutta olkoon.

Kalustokavalkadi, osa 3 ¼ ja vähän päälle

Vaijerit ja ketjut puuttuu, ja täytyy hakea uusi etuvaihtaja. Muuten on valmista. Takajarrun letku on vähän lyhyt, se täytyy aikanaan vaihtaa, mutta tuokin toimii kun jättää yhden runkoklipsun kiinnittämättä.

Kävi niin kuin epäilin: SRAMin etuvaihtaja on liian suuri, ja ottaa takaswingiin kiinni kun jousto on pohjassa. Kaikki Shimanonkaan etuvaihtajat eivät mahdu, rungon mukana tuli lista sopivista. Lauantaiostoksille siis...

Huomatkaa myös säätämön käytännöllinen pintamateriaali. Parempilaatuisia ulkokuvia tulee sitten joskus.

Kalustokavalkadi, osa 3 ¼

On se nätti. Ja vihreä. (Vielä vihreämpi kuin miltä kuvassa näyttää.)

Viikko 12

Ma lepo
Ti 40min juoksua
Ke 2h10min maantiellä cc:llä
To 1h maastossa Salsalla (+1h pyöränraadon talutusta, mutta tämä menee varmaan hyötyliikunnan puolelle, ei lasketa)
Pe 1h30min maastossa sinkulalla
La 1h30min maantietä fiksillä
Su 4h15min maantietä cc:llä

yht. 11h5min

Koko viikon oli hyvä olo ajaa, eivätkä säätkään olleet ollenkaan niin pahat kuin viikko sitten lupailtiin.

Joskus Ehtii Tapahtua...

Salsan takuu toimii hienosti, uusi runko tulee lähiviikkoina. Mutta mutta...

Tänään huomasin, että Speedgoat myy v. 2008 malliset JET9-rungot pois n. 40 % alennuksella. Kävikin sitten niin, että yksi kermitinvihreä runko tulee sieltä Suomeen.

Takuuna tuleva uusi hopeanharmaa Dos Niner-runko menee käyttämättömänä myyntiin. Koko 20", ennakkotilauksia otetaan vastaan kommenttiosastolla...

Snap, Crackle, Pop!

Aamulenkin satoa. Katsotaan miten Salsan takuu toimii.

Aamulenkkeilijä ammuu innosta

Vaikka pimeässä ajaminen tietenkin on ihan älyttömän kivaa, niin on tämä hienoa kun aamuisin alkaa olla valoisaa. Lyhyemmälläkin aamulenkillä näkee jo päivänvaloa, ja pidemmällä lenkillä ehtii aurinkokin nousta. Seuraavat 6kk aamulenkille nouseminen on helppoa.

Viikko 11

ma lepo
ti 1h20min maantietä Salsalla (kyllä siellä lumen alla oli asfaltti koko matkan)
ke 1h35min maantietä fiksillä
to 40min maastossa Salsalla
pe lepo
la 1h50min maastossa Salsalla
su lepo

yht. 5h25min. Ei hyvä.

Pieni flunssailu jatkuu. Torstaina jätin lenkin kesken kurkkukivun ja voimattoman olon takia, perjantaina tunsin taas oloni terveeksi, lauantain lenkin jälkeen tuli taas kurkku kipeäksi. Harmittaa - näinä viikkoina piti treenata paljon. Kaiken kukkuraksi ensi viikko näyttää säiden puolesta aika karmealta:

Jos tuo pitää paikkansa, niin kivaa ei ajaminen ole sen enempää maastossa kuin maantielläkään. Traineri tai rullat voisi olla kova sana, mutta en nyt ryhdy sellaisia hankkimaan. Kaipa se kevät joskus tulee.

Viikon aikana päähän jämähti myös pölhö ajatus osallistua Kangasalan 24h -kisaan soolosarjassa syyskuussa (en minä muuten mutta kun kaveritkin...). Tämä tarkoittaisi kyllä sitä, että saman viikonlopun Tour de Helsinki jäisi väliin. Täytyy miettiä.

Kalustokavalkadi, osa 4: Surly Steamroller

... alias Virkamiesfiksi. Kesällä 2006 fillarifoorumin fiksikeskustelu kävi kuumana. Kiinnostuin sitten asiasta minäkin. Olin keksivinäni asialle erilaisia järkiperusteluja (parantaa pyöritystekniikaa, hyvä syy harjoitella kiekkojen rakentamista, jne), mutta oikeasti olin lähinnä utelias kokemaan, mistä koko hössötyksessä oli kyse. Varastossa oli vanha teräksinen maantierunko vaakahahloilla, joten pääsin kokeilun alkuun pelkkien kiekkojen kasaamisella.
Fiksilenkkeily osoittautui jännäksi puuhaksi, ja vanha runko numeroa liian suureksi. Ostin Foxcompista Steamroller-rungon ja tilasin muita osia sieltä täältä.

Tälläkin pyörällä tulee suurimmaksi osaksi ajettua talvella, vaikka tuo on kesällä maantierenkailla varsin hauska vehje. Syynä on lähinnä se, että kesäajan maantielenkeistä valtaosa on joko porukkalenkkejä, pitkiä pk-lenkkejä, tai palauttavia lenkkejä. Kaikissa näissä vaihdepyörällä on omat etunsa. Vuotuiset ajotunnit ovatkin tainneet fiksillä jäädä pienemmiksi kuin muilla pyörillä. Steamrollerista tuskin kuitenkaan luovun, koska sillä on minulle aika paljon tunnearvoa. Se on ensimmäinen pyörä, minkä kasasin kokonaan itse, jokaisen osan erikseen valiten. Nuo kiekot olivat myös ensimmäiset itse kasatut (aikaa meni monta tuntia ja asennusjuomaa paljon, mutta hyvät niistä tuli.) Ja onhan se todella huoltovapaa vehje: voimansiirron puhdistan kaksi kertaa vuodessa (vaihtaessani kesävälityksistä talvivälityksiin ja päinvastoin), muuten riittää satunnainen ketjujen rasvaus.

Kiekoissa on DT:n RR 1.1 -kehät ja DT:n pinnat, takanapa Surly, etunapa Tune (?! oiva valinta talvipyörään). Kammet Sugino, välitys kesällä 42/17 ja talvella 42/19. Tanko Syntace. Virkamiesfiksiin kuuluu olennaisena osana myös etujarru: Shimanon länget ja Profilen kahva.

Älä ruoki (USA:n) lamaa!

Niner on laittanut nettisivunsa uusiksi.

Vuoden hitain maantielenkki

Keskari 15,3 km/h. Kuvassa näkyvä mopon jälki nopeutti menoa selvästi.

Viikko 10

Ihan hyvä viikko tästä tulikin, vaikka alkuviikolla oli vielä antibioottikuuri päällä. Viikonlopun hyvä ajokeli innosti ulkoilemaan.

ma: lepo
ti: 1h rauhallista nastarenkaiden sisäänajoa Salsalla
ke: 1h5min edelleen nastojen sisäänajoa pyöräteillä
to: lepo
pe: 1h35min maastosinkulointia, aamujaoslenkki
la: 4h15min maantietä cc:llä
su: 2h10min maastossa Salsalla, rauhallisesti

Yhteensä 10h 5min.

Nyt on tarkoitus ajaa maaliskuu vielä hyvin pk-painotteisesti. Huhtikuun alussa olen kaksi viikkoa työmatkalla, jolloin liikkuminen jää väkisinkin vähäisemmäksi, ja sitten onkin enää kaksi kuukautta aikaa Vätterniin. Huhtikuun loppupuolella ja toukokuussa olisi ajatuksena tehdä harjoituksia myös kovemmalla teholla, lähellä anaerobista kynnystä.

Yritän kiinnittää ajokilometrien sijaan huomiota ajotunteihin - talvi/kesä/maasto/maantiekilometrit ovat niin huonosti vertailukelpoisia (juoksukilometreistä nyt puhumattakaan!) Mutta pannaan nyt kuitenkin merkille, että vuoden ensimmäinen, hyvin maastopainotteinen tonni tuli tällä viikolla täyteen.

Kalustokavalkadi, osa 3: Salsa Dos Niner

Talvella 2007 iskin silmäni Salsan Dos Niner -runkoon, ja tein itselleni listaa sopivasta kokoonpanosta. Juuri, kun olin suunnilleen valmis tilaamaan tavarat, huomasin että ruotsalaisella cyclecomponents.comilla oli myynnissä hyvällä alennuksella "esittelypyöränä" ollut Dos Niner, juuri oikealla runkokoolla. Kaikki osat olivat pykälää tai kahta hipompia kuin mitä olin itse suunnitellut, mutta hinta jäi silti halvemmaksi kuin omalla osalistallani. Eihän sellaista tarjousta voinut jättää käyttämättä, tilaus lähti saman tien. Myöhemmin kävi ilmi, että "democykel" tarkoittikin sitä, että pyörällä oli kyseisen nettikaupan sponsoroimana ajettu Bike Transalp Challenge, mutta väliäkö tuolla. Hyvä pyörä.

Dos Niner on softtail: takahaarukan alaputket on litistetty lehtijousen omaisiksi, ja yhden tuuman takajoustoa on vaimentamassa pieni sievä ilmaiskari. Käytännössä tuo on siis jäykkäperäinen pienellä selkää säästävällä pehmennyksellä.

Runkoon on ruuvattu kiinni vuoden 2006 hipoista hipointa osaa: keulana RockShoxin Reba Race, vaihteisto SRAMin X0, jarrut Formulan Oro Puro, ja Truvativin hiilikuitukammet. Itse olisin tosiaan tyytynyt vähän maltillisempiin osiin, mutta ilohan noilla on ajaa. Alkuperäiset kiekot eivät olleet muiden osien tasoa, nyt mennään Sun-Ringlen ja Mavicin valmiskiekoilla.

Viime vuoden Tahkon ajoin Salsalla, ja sitä varten pidensin keulan joustomatkan 100mm:iin. Ensi kesänä saatan mennä johonkin maraton-cupin osakilpailuun nöyrtymään, ajoasentoa voisi kokeilla madaltaa palaamalla 80mm joustoon ja/tai kääntämällä stemmin.

Kalustokavalkadi, osa 2: Kona Jake the Snake

Yksi talvi maantielenkkejä jo aikaisemmin mainitulla Cannarilla oli riittävästi: suora tanko sai yhtään pidemmillä lenkeillä hartiat jumiin ja kädet puutumaan niin että kotiin palatessa ei meinannut saada avainta kääntymään lukossa. Johtopäätös: tarvitsin cyclocrossarin. Maaliskuussa 2006 ostin Ajopyörästä Konan Jake the Snaken. Ongelma oli ratkaistu, ja luulin että pyörävalikoimani oli valmis: maantiepyörällä, maastopyörällä, cc:llä ja työmatkahybridillä pitäisi yhden ihmisen tulla toimeen (hah!).

Sittemmin Kona on saanut uusia osia mm. maantiepyörien päivityksissä yli jääneistä osista, ja alkuperäisestä kokoonpanosta ei ole jäljellä kuin stemmi, takajarru, satulatolppa ja tolpan kiristin. Vaihteisto on Shimanon 2x9 (vivut Ultegra, vaihtajat D-A); etuhaarukka Winwood Dualist Carbon, jossa kiinni Avidin BB5 Road-levyjarru. Kampisetti on FSA:n Gossamer Cross (46/36 rattailla), takakiekko American Classicin Hurricane ja etukiekkona XT-napa DT:n Compeilla kiinni Salsan Delgado Race Disc-kehässä. Ja lokasuojat Biltemasta.

Suurin osa Konan ajosta on tullut talvisin sekä kevään ja syksyn sepelikeleillä - kesällä olen ajanut sillä vain hyvin satunnaisia soratielenkkejä. Nykyisessä kokoonpanossa pyörä on tähän käyttöön varsin hyvä paketti. Jos siitä jotain menee vaihtoon niin sitten runko - tuo on ajotuntumaltaan melkoisen kova, mikä alkaa pitkillä lenkeillä haitata.

Kyllä tämä tästä

Lauantain lenkki takana, 96 km Turun, Ruskon, Liedon, Auran, Paimion, Itä-Kaarinan ja Kaarinan pikkuteitä cc:llä. Helmikuun ajamattomuus tuntui - syke meinasi ensimmäisen tunnin jälkeen koko ajan karata, ja ylämäkien jälkeen sykkeen laskeminen kesti ja kesti. Mutta taisi silti tulla pisin nastarengaslenkki ikinä.

4km lisälenkin tekeminen kävi mielessä, mutta vastustin kiusausta.

Kalustokavalkadi, osa 1: Niner SIR9

Oikeastaan tämä bloggaaminen olisi pitänyt aloittaa jo silloin, kun vielä harrastin pyörien ostamista ja rakentamista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Syksyllä 2007 mietin, mitä tekisin edellisessä merkinnässä mainitulla Cannondalella, joka oli uusien hankintojen myötä jäänyt kovin vähälle ajolle. Päätin kokeen vuoksi sinkuloida sen ketjunkiristimellä, ja huomasin sinkuloinnin olevan vähintään niin hauskaa kuin foorumihörhöt olivat väittäneet. Talven mittaan sisäinen puristini alkoi kuitenkin pitää sen verran kovaa meteliä, että päätin ryhtyä kasaamaan pyörää varsinaisen sinkularungon ympärille ja laittaa Cannarin myyntiin.

Rungoksi valitsin Ninerin paljon kehuja saaneen teräksisen SIR9:n. Amerikkalainen Niner on keskittynyt tekemään maastorunkoja, pelkästään 29" renkaskoolle. Keulana on Aximan jäykkä hiilikuituhaarukka, kammet ja takanapa ovat White Industriesin sinkulaosia, etunapa XT, jarrut Formulan K18 ja vanteina Mavicin TN719:t. Pyörästä tuli varsin mainio peli, jäykkä keulakaan ei alkutotuttelun jälkeen ole edes Turun juurakoissa niin paha kuin etukäteen pelkäsin. Kesällä 2,4-tuumaiset möhkörenkaat auttavat paljon, leveitä nastarenkaita ei 29"-kokoon ikävä kyllä ole. Välityksenä on kesät talvet 32/20, mikä vastaa aika tarkkaan 26-tuumaisten renkaiden välitystä 32/18.


Täysjäykkä sinkula on mainio pyörä huonolla kelillä - liikkuvien osien määrä on maastopyöräksi aika lähellä minimiä, eivätkä kura, loska ja jää pääse tukkimaan takapakkaa tai vaihtajia. Pyörän peseminen lenkin jälkeen on myös nopeaa ja vaivatonta. Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että sinkulointi on hauskaa. Luulen myös, että täysjäykällä sinkulalla ajo kehittää ajotekniikkaa aika tehokkaasti, kun laitteisto ei korjaa kuskin virheitä.

Tällä pyörällä olisi tarkoitus keväämmällä osallistua myös Lohjan 24h ajoon, MTB-Turun aamujaoksen sinkulatiimin osana.

... ja menneeseen

Aion aina välillä tehdä tänne yhteenvetoja treeneistä. Tässä merkinnässä pistän pakettiin vuodet 1993-2008, jatkossa sitten vähän lyhyemmällä aikavälillä.

Varsinaista urheilutaustaa minulla ei ole, mutta jonkinlaista liikuntaa olen harrastanut suurimman osan aikuisiästäni. Aika pitkään se oli enemmän tai vähemmän satunnaista: juoksua, uintia, hiihtoa ja sulkapalloa muutaman kerran kuussa. 90-luvun loppupuolella innostuin vähän aktiivisemmin juoksemaan. Malttia kuitenkin puuttui, ja seurauksena oli penikkatautivaivoja ja akillesjänteen osittainen katkeaminen. Akillesjänneleikkauksesta toipuessa vuonna 1999 mukaan tuli myös pyöräily. Vuonna 2000 onnistuin juoksemaan vähän säännöllisemmin, vaikka harjoitusmäärät eivät mitenkään huikeita olleetkaan. Kävin kolmessa juoksutapahtumassakin: maantiekymppi 45min, puolimaraton 1:43, maraton 4:18. Maratonaika oli niin suuri pettymys että maltti unohtui taas: aloin tehotreenin seuraavaa maratonia varten ennen kuin olin kunnolla palautunut ensimmäisestä. Vasen polvi meni tästä aika pahaan kuntoon, ja juokseminen loppui siihen.

Muutaman vuoden liikunta oli taas vähäisempää, kunnes syksyllä 2005 innostuin kunnolla pyöräilystä. Kun polvi ei vieläkään kestänyt säännöllistä juoksua, eikä Turun talvessa voi luottaa hiihtokeleihin, päätin pyöräillä läpi talven ja ostin Cannondalen jäykkäperäisen maasturin.

2006 oli ensimmäinen kunnollinen pyöräilyvuosi. Ajoin maantiellä Pirkan ja Myllyn pyöräilyt, ja aloittelin varovasti myös maastopyöräilyä (Finlandiankin ajoin sitten syksyllä). Harjoitusmäärät nousivat tasaisesti, ja ennen kaikkea liikkuminen oli ihan eri tavalla säännöllistä kuin ennen. Avain tähän oli siinä, että aloin käydä lenkillä aamuisin, silloin kun ei juuri ole muita kiireitä. Uskaltauduin vähitellen myös porukkalenkeille, sekä maantiellä että maastossa. Treenitunteja kertyi vuoden aikana 285, joista 260 pyöräilyä ja loput lähinnä hiihtoa. Aloin myös kiinnostua pyöristä laitteina, opettelin huoltamaan niitä itse, ja löysin saksalaisten nettikauppojen ihmeellisen maailman...

Vuonna 2007 treenitunteja tuli jo 455, joista 450 pyöräilyä. Samalla meni 10000km haamuraja rikki. Taas ajoin Pirkan ja Myllyn, sekä Lapland Marathonin Kilpisjärveltä Tornioon. Pyörävalikoima laajeni laajenemistaan, enkä enää jaksanut teeskennellä että ihan kaikki hankinnat olivat järkisyin perusteltavissa. (Laitteistohulluttelusta kirjoittelen sitten erikseen joskus.)

Viime vuosi oli vähän edellistä heikompi. Alkuvuodesta treeniä haittasi paha influenssa, syksyllä taas alkoi jossain vaiheessa ajaminen tuntua vähän väkinäiseltä, joten otin jonkin aikaa löysemmin. Vuoden 2008 tunnit 412, joista pyöräilyä 395. Marras-joulukuussa innostuin uudelleen kokeilemaan juoksua, ja polvi tuntui kestävän sitä hyvin.

Tähän vuoteen lähdin kovalla innolla. Tammikuu olikin minun mittapuullani hyvä: 40 tuntia pyöräilyä ja 5 tuntia juoksua. Helmikuussa iski flunssa ja jälkitautina poskiontelontulehdus, ja saldoksi jäi yhteensä vain 12 tuntia liikuntaa.

Katse tulevaan...

Tässä blogissa olisi tarkoitus mm. pohtia sekä tulevia tavoitteita että menneitä treenejä vähän yksityiskohtaisemmin, kuin mitä keskustelupalstoilla viitsii tehdä. Ensin tavoitteista.

Tämän vuoden päätavoitteet ovat kesäkuussa, samat kaksi pitkää suoritusta kuin viime kesänä. Kummassakin olisi haaveena päästä uudelle tuntiluvulle.

- 12-13.6. Vätternrundan, 300 km maantietä. Viime kesänä ajaksi tuli 10.18, joten tänä kesänä on tavoitteena alittaa 10 tunnin raja. Tämä saattaa onnistua helpostikin - viime kerralla käytin alkumatkasta aika paljon aikaa taukopaikoilla kahvia juoden, enkä muutenkaan mennyt missään vaiheessa äärirajoilla. Varsinainen ajoaika taisi olla 9.25. Mutta noin pitkässä pätkässä voi aina joku asia mennä pieleen, ja jos sattuu kovin tuulinen sää niin matkanteko voi hidastua paljonkin.

- 27.6. Tahko MTB, 120 km maastoa. Viime vuonna 9.46. Alle 9 tunnin aika vaatii siis aikamoista parannusta, mutta kyllä tämänkin pitäisi olla mahdollista. Viime vuonna oli jotain ongelmaa nesteen imeytymisessä, mikä aiheutti loppupuoliskolla aika pahoja kramppeja. Maastoajotekniikka on myös varmasti parempi kuin viime vuonna, joten matkanteon ainakin pitäisi olla taloudellisempaa. Tämän tavoitteen toteutuminen taitaa kyllä vaatia ainakin sen, että keli ei olisi kovin märkä. Muutenkaan ei saa paljon mennä pieleen.

Muissakin tapahtumissa tulee varmasti käytyä, mutta niihin en osaa ainakaan etukäteen asettaa mitään tarkkoja tavoitteita.

Pyöräilyn ohella on tarkoitus käydä enemmän tai vähemmän säännöllisesti juoksemassa, ja jos paikat sitä kestävät niin syksymmällä voisi juosta ainakin puolimaratonin, ehkä kokonaisenkin. Olen kyllä aikaisemmin onnistunut aika hyvin rikkomaan paikkojani juoksemalla, ja kovin suuria riskejä en halua enää ottaa. Pyöräily on kuitenkin se ykköslaji.

Pidemmän tähtäimen tavoitteena (tai olisiko rehellisempää sanoa että haaveena) on jo ensimmäisessä merkinnässä mainittu Paris-Brest-Paris, joka järjestetään seuraavan kerran vuonna 2011.

Blogi se on ensimmäinenkin

Tästä tämä lähtee. Koskaan ennen en ole blogia perustanut, vaikka niitä on tullut luettua (ajoittain turhankin) paljon.

Ajatus lähti liikkeelle siitä, kun viime kuussa luin tavallistakin enemmän pyöräilyaiheisia nettisivuja, kun ei flunssan vuoksi voinut ajaa. Varsinkin Paris-Brest-Paris -raportteja lukiessa tuli usein mieleen, että jos tuon onnistun joskus ajamaan niin siitä täytyy blogata, jo valmistautumisvaiheessa. Mutta jotta voi blogata, täytyy olla blogi. Miksen siis aloittaisi jo nyt?