Oikeastaan tämä bloggaaminen olisi pitänyt aloittaa jo silloin, kun vielä harrastin pyörien ostamista ja rakentamista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...Syksyllä 2007 mietin, mitä tekisin edellisessä merkinnässä mainitulla Cannondalella, joka oli uusien hankintojen myötä jäänyt kovin vähälle ajolle. Päätin kokeen vuoksi sinkuloida sen ketjunkiristimellä, ja huomasin sinkuloinnin olevan vähintään niin hauskaa kuin foorumihörhöt olivat väittäneet. Talven mittaan sisäinen puristini alkoi kuitenkin pitää sen verran kovaa meteliä, että päätin ryhtyä kasaamaan pyörää varsinaisen sinkularungon ympärille ja laittaa Cannarin myyntiin.
Rungoksi valitsin Ninerin paljon kehuja saaneen teräksisen SIR9:n. Amerikkalainen Niner on keskittynyt tekemään maastorunkoja, pelkästään 29" renkaskoolle. Keulana on Aximan jäykkä hiilikuituhaarukka, kammet ja takanapa ovat White Industriesin sinkulaosia, etunapa XT, jarrut Formulan K18 ja vanteina Mavicin TN719:t. Pyörästä tuli varsin mainio peli, jäykkä keulakaan ei alkutotuttelun jälkeen ole edes Turun juurakoissa niin paha kuin etukäteen pelkäsin. Kesällä 2,4-tuumaiset möhkörenkaat auttavat paljon, leveitä nastarenkaita ei 29"-kokoon ikävä kyllä ole. Välityksenä on kesät talvet 32/20, mikä vastaa aika tarkkaan 26-tuumaisten renkaiden välitystä 32/18.
Täysjäykkä sinkula on mainio pyörä huonolla kelillä - liikkuvien osien määrä on maastopyöräksi aika lähellä minimiä, eivätkä kura, loska ja jää pääse tukkimaan takapakkaa tai vaihtajia. Pyörän peseminen lenkin jälkeen on myös nopeaa ja vaivatonta. Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että sinkulointi on hauskaa. Luulen myös, että täysjäykällä sinkulalla ajo kehittää ajotekniikkaa aika tehokkaasti, kun laitteisto ei korjaa kuskin virheitä.Tällä pyörällä olisi tarkoitus keväämmällä osallistua myös Lohjan 24h ajoon, MTB-Turun aamujaoksen sinkulatiimin osana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti