Viikko 39

Ma-Su lepo

yht 0h0.

Flunssa jatkui eikä suostunut häipymään - eilen kävin lääkärissä ja kävi ilmi, että on ihan ärhäkkä tulehdus molemmissa korvissa. Toivotaan, että antibiootti auttaa, alkaa pikku hiljaa tympiä tämä touhu.

Viikko 38

Ma lepo
Ti 2h30 maantiellä porukassa
Ke 0h55 juoksua, 2x12min vk
To lepo
Pe 1h30 maastossa
La lepo
Su lepo

yht. 4h55. Perjantain aikana iski flunssa, joka jatkuu yhä, ja viikonlopun hienot ajokelit jäivät hyödyntämättä.

Juoksupohdintaa

Mukavaa puuhaa tämä juokseminenkin. Tänään juoksin pisimmän lenkkini sitten vuoden 2000, vähän vajaa 17km. Aikaisemmin juoksusta ärtynyt polvi on pysynyt melkein hiljaa, mutta pientä kolotusta tuntuu kyllä välillä. Pyrin varmaan jatkamaan lähiviikot tämän viikon sapluunalla, eli kaksi juoksulenkkiä, joista toinen lyhyempi VK, toinen pidempi PK, ja päälle pyöräilyä sen verran kuin ehtii ja mukavalta tuntuu. Jos polvi sallii vähitellen nostaa juoksulenkkien pituutta, niin eiköhän lokakuun loppupuolella voisi puolimaraton kulkea omalla mittapuulla ihan kelvollista vauhtia.

Olen juossut aikaisemmin yhden puolikkaan, juuri vuonna 2000. Aikaa meni 1:43:03 - tuon ennätyksen parantaminen voisi olla ihan hyvä tavoite. Nyt pitäisi kestävyysominaisuuksien olla ihan eri tasolla kuin tuolloin, mutta toisaalta juoksukilometrejä on aika mitättömästi. Taidan myös painaa kymmenisen kiloa enemmän kuin tuolloin, mikä kyllä juostessa tuntuu. Ihan kohtuullisesti jalat ovat kuitenkin taas juoksuun tottuneet - viime keväänä askellus alkoi muuttua jo vartin jälkeen rullaavasta töksähteleväksi, nyt tätä alkaa tapahtua vasta runsaan tunnin juoksun jälkeen. Aika raakaa touhua kyllä jaloille, kun pyöräilyyn vertaa.

Viikko 37

Ma 0h50 juoksua, 2x10min VK
Ti 2h25 maantiellä porukassa
Ke lepo
To lepo
Pe 1h50 maastossa porukassa
La lepo
Su 1h40 juoksua, PK

yht. 6h45. Ei ajallisesti järin paljon, mutta nyt keskityn siihen, että jalat tottuvat juoksuun, pyöräily saa olla ihan vaan ajelua ja nautiskelua.

JETin runko vaihtoon

Niner kutsuu JET9-runkoja takaisin; minun JETini sarjanumero kuuluu näihin vaihdettaviin. Näitä on maailmalla hajonnut ilmeisesti aika paljon, ja Tahkollakin kuulemma tänä kesänä yksi. Hyvä että asia hoidetaan - tuo on vähän vaivannut minua, vaikka JETillä niin Tahkon kuin Kangasalan ajoinkin tänä vuonna.

Kermitinvihreä runko siis lähtee lähitulevaisuudessa Atlantin yli, ja joskus talvella tai keväällä pitäisi tulla musta 2010 mallinen runko takaisin:



Ajankohta sattuu sopimaan minulle vallan mainiosti - olin muutenkin suunnitellut ajaa seuraavien kuukausien maastolenkit RIPillä ja sinkulalla.

Viikko 36

Ma lepo
Ti lepo
Ke lepo
To 1h25 maantiellä, yltiörauhallisesti
Pe lepo
La 1h20 juoksua, myös hissukseen
Su lepo

yht. 2h45.

Alkuviikko Kangasalan (ja ehkä vähän Kalevankin) jäljiltä aika heikossa hapessa, nyt viikonloppuna on alkanut olla taas normaali olo.

Ensi kesän Vätternrundaniinkin ilmoittauduin. En voi olla täysin varma pystynkö tuolloin lähtemään Ruotsiin, mutta halusin varmistaa itselleni tällä kertaa aikaisen lähtöajan (= perjantai-iltana ennen pimeää), ja ne menevät aika äkkiä. Jo nyt, ilmeisesti 6 päivän aikana, oli tullut melkein 3000 ilmoittautumista.

Kaikenlaista vois tehdä

Nettisurffailussa ottaa aina sen riskin, että löytää jotain. Kuten vaikka PBP:n mittaisia tapahtumia eteläisellä pallonpuoliskolla. Voi olla että ei ihan heti tule sellaista tilannetta, että tuollaiseen olisi järkevää mahdollisuutta, mutta kyllä noiden lukeminen jäi takaraivoon pyörimään.

Kangasala 24h 2009

Onpas ollut hankalaa ryhtyä kirjoittamaan raporttia. Osaksi tämä johtuu varmaan siitä, että muistikuvat rypistyksestä ovat jotenkin sumuisia, on tuo sen verran omituista touhua.

MTB-Turun aamujaos kunnostautui Kangasalla viiden soolokuskin voimin. Turusta lähdettiin perjantaina päivällä kahdella autolla ja peräkärryllä, mukana kymmenen pyörää ja erinäinen määrä erikokoisia pusseja ja laatikoita. Mitenkään liikaa aikaa ei valmisteluihin jäänyt - kun teltat oli pystytetty, tärkeimmät tavarat purettu kasseista ja ajokamppeet puettu, olikin ajajakokouksen aika ja suunnilleen saman tien lähdettiin matkaan.

Tavoitteenani oli lähinnä tutustua 24h kisatouhuun, mutta vaikka en reittiä tuntenutkaan, jostain olin saanut päähäni ajatuksen, että 200km olisi mukava saada täyteen. Pyrin lähtemään hyvin rauhallisesti liikkeelle, ja onnistuinkin tässä. Alkukierroksilla olin vähän huolissani alaselän kivuista (selkä oli kai edelleen jumissa Kalevan kierroksen pyöräilyn jäljiltä), mutta onneksi särky alkoi vähitellen helpottaa kun matka jatkui.

Reitti oli n. 9km pituinen (oman mittarini mukaan 9.23km) ja risteili aika pienellä metsäisellä harjualueella. Korkeuseroja oli aika paljon, Polarin mukaan 117m per kierros. Suurin osa reittiä oli ihan kunnon metsäpolkua, jonkin verran oli mukana myös tasaisempaa ulkoilureittiä.

Lähtö oli klo 19, ja kolmannella kierroksella alkoi jo hämärtää. Neljännellä kierroksilla otin valot käyttöön. En ollut ehtinyt tehdä uusien ledien kanssa kuin yhden lyhyen testilenkin, mutta hyvin ne toimivat. Matka jatkui läpi yön ilman mainittavia tapahtumia. Kovin tarkkoja muistikuvia minulla ei yöstä ole. Yleensä nousin kierrosten välillä lyhyeksi aikaa pois pyörän päältä ja söin jotain, muuten olin vain reitillä. Maailma tuntuu jotenkin kutistuvan aika pieneksi kun tunti toisensa jälkeen katsoo vain pientä, lamppujen valaisemaa aluetta samassa metsässä. Jostain klo 2:sta eteenpäin muistan aika paljon vilkuilleeni kelloa ja laskeneeni, montako kierrosta pitää vielä ajaa ennen kuin on taas valoisaa. Auringonnousun tasainen lähestyminen teki pimeässä ajamisesta henkisesti jotenkin helpompaa.

Päivä valkeni vihdoin, mutta vauhtini oli hidastunut aika paljon. Aamukuuden maissa minulla oli 15 kierrosta täynnä (näin ainakin muistelen), ja päätin pitää vähän pidemmän tauon. Söin puuroa ja leipää, ja join kahvia. Tähän asti ei ollut missään vaiheessa nukuttanut, mutta tauon pitäminen toi väsymyksen pintaan, ja otin vajaan tunnin torkut. Tässä kohtaa tein yhden selkeän virheen: ajohousut olisi pitänyt vaihtaa. Koko matka tähän asti oli mennyt ilman pienintäkään hiertymisongelmaa, mutta nukuin ajohousut jalassa ja jatkoin samoilla kamppeilla. Aika pian alkoi takapuoli olla kipeä.

Muutenkin matka alkoi tietysti painaa, ja jossain vaiheessa aamupäivää pidin toisen lepotauon (en ole varma nukuinko). Joskus kahden jälkeen olin ajanut 20 kierrosta, ja ajo tuntui taas vähän paremmalta, mutta samalla alkoi rankkasade. Kävin jonkin aikaa itseni kanssa keskustelua siitä, lähdenkö vielä ajamaan 200km:sta puuttuvat kaksi kierrosta, mutta lopulta jäin varikolle. Kilometrejä kertyi oman mittarini mukaan noin 185.

Matkatavoite ei siis aivan täyttynyt, mutta toisaalta: ensisijainen tavoitteeni oli tutustua 24h kisailuun, ja tämä tietysti onnistui. En vielä tiedä teenkö näitä lisää: touhusta ei jäänyt päällimmäiseksi ajatukseksi kumpaakaan ääripäätä ("ei koskaan enää" / "heti ensi vuonna uudestaan"). Mutta jos teen, ainakin olen selvästi viisaampi muutaman yksityiskohdan suhteen.

Kisan jälkeen olin tietysti aika väsynyt, ja väsymys on jatkunut monta päivää, vaikka lihakset palautuivatkin aika nopeasti. Luulen, että 6 päivää Kalevan kierroksen pyöräilyn ja Kangasalan välillä oli liian vähän. Soin itselleni täyslepoa tähän aamuun asti, ja tänäänkin aamulenkillä huomasin, että sykkeet eivät oikein tahtoneet nousta. Jonkinlaista ylirasitusta lienee elimistössä - nyt pitää malttaa ottaa rauhallisesti.

Ehdottomasti hieno kokemus kuitenkin.