Kangasala 24h 2009

Onpas ollut hankalaa ryhtyä kirjoittamaan raporttia. Osaksi tämä johtuu varmaan siitä, että muistikuvat rypistyksestä ovat jotenkin sumuisia, on tuo sen verran omituista touhua.

MTB-Turun aamujaos kunnostautui Kangasalla viiden soolokuskin voimin. Turusta lähdettiin perjantaina päivällä kahdella autolla ja peräkärryllä, mukana kymmenen pyörää ja erinäinen määrä erikokoisia pusseja ja laatikoita. Mitenkään liikaa aikaa ei valmisteluihin jäänyt - kun teltat oli pystytetty, tärkeimmät tavarat purettu kasseista ja ajokamppeet puettu, olikin ajajakokouksen aika ja suunnilleen saman tien lähdettiin matkaan.

Tavoitteenani oli lähinnä tutustua 24h kisatouhuun, mutta vaikka en reittiä tuntenutkaan, jostain olin saanut päähäni ajatuksen, että 200km olisi mukava saada täyteen. Pyrin lähtemään hyvin rauhallisesti liikkeelle, ja onnistuinkin tässä. Alkukierroksilla olin vähän huolissani alaselän kivuista (selkä oli kai edelleen jumissa Kalevan kierroksen pyöräilyn jäljiltä), mutta onneksi särky alkoi vähitellen helpottaa kun matka jatkui.

Reitti oli n. 9km pituinen (oman mittarini mukaan 9.23km) ja risteili aika pienellä metsäisellä harjualueella. Korkeuseroja oli aika paljon, Polarin mukaan 117m per kierros. Suurin osa reittiä oli ihan kunnon metsäpolkua, jonkin verran oli mukana myös tasaisempaa ulkoilureittiä.

Lähtö oli klo 19, ja kolmannella kierroksella alkoi jo hämärtää. Neljännellä kierroksilla otin valot käyttöön. En ollut ehtinyt tehdä uusien ledien kanssa kuin yhden lyhyen testilenkin, mutta hyvin ne toimivat. Matka jatkui läpi yön ilman mainittavia tapahtumia. Kovin tarkkoja muistikuvia minulla ei yöstä ole. Yleensä nousin kierrosten välillä lyhyeksi aikaa pois pyörän päältä ja söin jotain, muuten olin vain reitillä. Maailma tuntuu jotenkin kutistuvan aika pieneksi kun tunti toisensa jälkeen katsoo vain pientä, lamppujen valaisemaa aluetta samassa metsässä. Jostain klo 2:sta eteenpäin muistan aika paljon vilkuilleeni kelloa ja laskeneeni, montako kierrosta pitää vielä ajaa ennen kuin on taas valoisaa. Auringonnousun tasainen lähestyminen teki pimeässä ajamisesta henkisesti jotenkin helpompaa.

Päivä valkeni vihdoin, mutta vauhtini oli hidastunut aika paljon. Aamukuuden maissa minulla oli 15 kierrosta täynnä (näin ainakin muistelen), ja päätin pitää vähän pidemmän tauon. Söin puuroa ja leipää, ja join kahvia. Tähän asti ei ollut missään vaiheessa nukuttanut, mutta tauon pitäminen toi väsymyksen pintaan, ja otin vajaan tunnin torkut. Tässä kohtaa tein yhden selkeän virheen: ajohousut olisi pitänyt vaihtaa. Koko matka tähän asti oli mennyt ilman pienintäkään hiertymisongelmaa, mutta nukuin ajohousut jalassa ja jatkoin samoilla kamppeilla. Aika pian alkoi takapuoli olla kipeä.

Muutenkin matka alkoi tietysti painaa, ja jossain vaiheessa aamupäivää pidin toisen lepotauon (en ole varma nukuinko). Joskus kahden jälkeen olin ajanut 20 kierrosta, ja ajo tuntui taas vähän paremmalta, mutta samalla alkoi rankkasade. Kävin jonkin aikaa itseni kanssa keskustelua siitä, lähdenkö vielä ajamaan 200km:sta puuttuvat kaksi kierrosta, mutta lopulta jäin varikolle. Kilometrejä kertyi oman mittarini mukaan noin 185.

Matkatavoite ei siis aivan täyttynyt, mutta toisaalta: ensisijainen tavoitteeni oli tutustua 24h kisailuun, ja tämä tietysti onnistui. En vielä tiedä teenkö näitä lisää: touhusta ei jäänyt päällimmäiseksi ajatukseksi kumpaakaan ääripäätä ("ei koskaan enää" / "heti ensi vuonna uudestaan"). Mutta jos teen, ainakin olen selvästi viisaampi muutaman yksityiskohdan suhteen.

Kisan jälkeen olin tietysti aika väsynyt, ja väsymys on jatkunut monta päivää, vaikka lihakset palautuivatkin aika nopeasti. Luulen, että 6 päivää Kalevan kierroksen pyöräilyn ja Kangasalan välillä oli liian vähän. Soin itselleni täyslepoa tähän aamuun asti, ja tänäänkin aamulenkillä huomasin, että sykkeet eivät oikein tahtoneet nousta. Jonkinlaista ylirasitusta lienee elimistössä - nyt pitää malttaa ottaa rauhallisesti.

Ehdottomasti hieno kokemus kuitenkin.