RIPin hankinnalla oli pitkähkö historia. Jo kevättalvella 2007 lueskelin netistä pyörän saamia kehuja, mutta päätinkin sitten ostaa Salsan Dos Ninerin. Salsa oli hyvä pyörä, mutta täpärikuumetta se ei poistanut. Syksyllä 2007 harkitsin jälleen vakavasti RIPiä, mutta ostinkin Commencalin Meta 5.5:n, kun niitä myytiin niin halvalla. Kovasti kehuttu Meta ei sopinut minulle ollenkaan, ainakaan L-kokoisena, ja kesällä 2008 myin sen ja tilasin RIPin. Ja kyllä kannatti, pyörä on todella ansainnut kaikki ne kehut joita se on saanut. Tai siis sai siihen asti, että vuoden 2009 RIP tuli markkinoille. 2009 malli on Ninerin mukaan huimasti jäykempi kuin entinen, ja niinpä mtbr.comilla tuomittiin ennen niin pidetty vanha RIP todella löysäksi... Minulle kelpaa kyllä. En osaa kuvitella, miten takajousto voisi enää toimia paremmin, ja mitään löysyyttä en ole huomannut. Geometria on kuin minulle tehty.
Vaihteisto pyörässä on SRAMilta: vivut ja takavaihtaja X9, etuvaihtaja X7. Jarrut Formulan Oro K24, keulana 120-millinen Manitou Minute ja kampisetti RaceFace Atlas AM (24/36/bashring). Tällä hetkellä kiekkoina ovat DT Swissin napoihin (edessä 340, takana 240s) puolatut NoTubes ZTR Flow -kehät.Toisin kuin muissa maastopyörissäni, tässä en ole nähnyt tarpeelliseksi vaihdella renkaita vuoden- ja mielialan mukaan, vaan ainakin toistaiseksi maakosketuksen ovat saaneet hoitaa Panaracerin Rampage-kumit. Nämä ovat varsin hyvät jokapaikanrenkaat - vaikka ne eivät erityisen hyvin rullaakaan, renkaat käyttäytyvät kaikissa oloissa ennustettavasti, ja pito on hyvä (vaikka yksi lukijoistani ei tätä uskokaan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti