sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Viikko 26

Ma lepo
Ti 1h05 maastossa JETillä
Ke 1h retkiajoa, LHT+peräpyörä
To 1h maantietä
Pe lepo
La 8h30 maastossa Tahkolla JETillä
Su lepo

yht. 11h35. En ollut ensin ihan varma merkkaisiko keskiviikon retkiajon treeniksi, mutta kyllähän se rauhallista pk-lenkkiä hyvinkin vastasi.

Tahkon nettoaika 8:57:06 - tavoite siis täyttyi. Tuskaista oli, raporttia ehkä huomenna.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Peräpyörä


Välillä vähän toisenlaista kalustohankintaa: Adams Trail-a-bike CRC:stä. Mukavasti toimi testiretkellä, kummankin käyttäjän mielestä. Juomapulloissa mehua ja Dexal Heavyä - tankkaus Tahkoa varten on alkanut.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Viikko 25

Ma lepo
Ti 1h10 maantietä
Ke lepo
To 30min juoksua
Pe lepo
La lepo
Su 3h45 maastossa JETillä, porukalla

yht. 5h25min

Alkuviikko Vättern-palauttelua, keskiviikosta lauantaihin työmatkalla Fribourgissa, Sveitsissä. Torstaiaamun juoksulenkillä oli korkeuseroa ihan kiitettävästi, ja maisemat kohdallaan:


Tänään oli aika raskas olo ajaa maastossa, mutta ainakin uusi keskiö pysyi hiljaa. Ensi lauantaina Tahko 120, lähipäivät hissutellaan taas.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Vätternrundan 2009

Tavoitteeni ajaa Vätternin ympäri alle kymmenessä tunnissa toteutui lopulta aika selvällä marginaalilla, melkein harmittaa kun yhdeksän tuntia jäi vain 7 minuutin päähän. Mutta vain melkein - itse ajosuoritukseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Kunnon ajoitus taisi osua nappiin, ja vetoharjoitukset tuntuivat tehneen tehtävänsä.

Saavuimme Motalaan perjantaina aamupäivällä. Sade oli juuri alkamassa, ja koko lopun päivää vettä tulikin, välillä enemmän, välillä vähemmän. Perjantain ohjelmaan kuului ilmoittautuminen, pastan syöntiä, lepäilyä, lisää pastan syöntiä ja lepäilyä sekä polkupyörien bongaamista. Illalla ennen nukkumaan menoa vielä vatsa täyteen pastaa, ja yhdeksän maissa jumppasalin nurkkaan yrittämään nukkumista. Normaalisti olisin purkanut pyörän autosta perjantaina, mutta sateen takia päätin jättää tämän homman aamuun - eihän siinä mitään ongelmia koskaan ole ollut. Niinpä...

Lähtöaikani oli 4:56. Heräsin vähän kolmen jälkeen, ja olin tainnut saada 3-4 tuntia kohtuullisen tauotonta unta. Olo oli ihan pirteä, eikä ulkona satanut. Kaikki hyvin siis. Aamupalan jälkeen menin purkamaan pyörää autosta, ja herra Murphy tuli käymään. Ensin eturenkaan venttiili katkesi pumpatessa. No, vararenkaitahan riittää, ei hätää. Kun renkaat oli pumpattu ja kiekot kiinnitetty, huomasin että ketju ei mene ollenkaan takapakan 3-4 pienimmälle rattaalle. Aikani asiaa pähkäiltyäni huomasin, että takavaihtajan vaijerin kuori oli pullahtanut ylös holkistaan viistoputken kiinnikkeessä. Kun en ollut tätä huomannut, ja olin räplännyt vaihteita edestakaisin, oli vaijerin kuoren pää haljennut ja rispaantunut. Onneksi olin pakannut autoon mukaan myös varavaijerisetin, ihan vain varmuuden vuoksi. Ongelmana oli vain, että kello oli jo jonkin verran yli neljän kun aloin parkkipaikalla vaihtaa vaijeria, eikä minulla ollut edes ajovaatteet vielä päällä. Syke nousi ja taisi tulla jo vähän hikikin, mutta sain pyörän kuntoon ilman uusia takaiskuja ja laitoin ennätysajassa ajokamppeet niskaan. Pääsin lopulta lähtöpaikalle klo 4:51, eli aika tiukalle meni. Kännykkä unohtui majapaikalle - alunperin tarkoitukseni oli juoda starttialueella aamukahvi ja napata puhelimen kameralla muutama tunnelmakuva, mutta ajoin melkein suoraan lähtökarsinaan täytettyäni ensin juomapullot urheilujuomalla.

Samaan lähtöryhmään oli osunut mukavan reipasta vauhtia pitävä 5 tai 6 kuskin ruotsalaisporukka, ja Motalasta lähdettiin etelään kevyessä myötätuulessa hyvää 37-38 km/h vauhtia. Porukka otti minut mukaan vuorovetoonsa, ryhmäajo oli kurinalaista ja ajo helppoa ja turvallisen tuntuista. Tosin aika pian alkoi sataa, ajoittain kovaakin. Onneksi tähän mennessä oli kuitenkin ehtinyt keho lämmitä: sade tuntui tietysti ikävältä, mutta kovin pahasti ei vilu iskenyt ilman sadetakkiakaan. Lämpötila pysyi koko matkan suunnilleen 12 asteessa. Grännan tienoilla osalla ryhmästä alkoi vedot hidastua, ja pian takaa tuli n. 15 kuskin tanskalaisporukka, joka teki hyvin selväksi että heidän vetokuviotaan ei sotketa, mutta peesiin saa tulla. Tämän porukan perässä ajoin Jönköpingiin asti, missä päätin pitää ensimmäisen tauon, koska juomapullot alkoivat tyhjentyä. Tanskalaiset ja muut heidän peesissään roikkuvat jatkoivat matkaa pysähtymättä. Luotin siihen, että takaa tulee uusia junia, mihin voi hypätä mukaan.

Jönköpingin huoltopisteellä oli taas dramatiikkaa. Huoltopiste oli suuressa teollisuushallissa, ja lattia oli tietenkin kastunut kun märkiä pyöräilijöitä meni jatkuvalla syötöllä sisään ja ulos. Liukas alusta ja maantieklossit eivät ole hyvä yhdistelmä - kävellessäni juomapisteeltä takaisin kohti ulko-ovea lensin komeasti selälleni. En loukannut itseäni, mutta kypärä piti aikamoisen rusauksen. Vasta maaliin tulon jälkeen huomasin kypärän olevan halki. Onneksi kypärä oli päässä, muuten olisi matka täysin varmasti loppunut 109km kohdalle.

Jönköpingin jälkeen ajelin muutaman kilometrin melko rauhallisesti, takaa tulevia junia odotellen. Mitään nopeampaa ryhmää ei kuitenkaan tullut, eikä edes yksittäisiä nopeampia kuskeja, joiden kanssa voisi alkaa vuorovetoon. Pakko oli alkaa itse nostaa vauhtia, onneksi jaloissa tuntui hyvältä. Loppujen lopuksi kävi niin, että ajoin seuraavat 180km melkein kokonaan yksin ohituskaistalla. Välillä joku tuli peesiin, mutta vetoapuja ei juuri tullut. Ainoastaan parikymmentä kilometriä ennen Hjota muodostui 4-5 kuskin porukka, jolla saatiin jonkinlaista vuorovetoa käyntiin, mutta näistäkin kaikki muut jäivät Hjon huoltoon. Minä pidin toisen pullojentäyttötauon Karlsborgissa, kahden varikkopysäyksen taktiikalla siis mentiin. Hjon paikkeilla sateet loppuivat, ja Karlsborgista eteenpäin oli asvalttikin jo kuivaa, vaikka yksi pieni sadekuuro taisi vielä niskaan tullakin Askersundin paikkeilla.

Noin kymmenen kilometriä ennen maalia sain mukaani neljä ruotsalaista, joiden kanssa tultiin loppukilometrit kunnon hurmiossa runsasta neljääkymppiä, taas kevyeen myötätuuleen. Saimmepa maalisuoralla loppukirikamppailunkin aikaan, katsojien suureksi riemuksi (tulin kolmanneksi). Maaliin saapuessani kello oli 14:03.

Reitillä ei ole kovin suuria mäkiä, mutta pitkistä loivista mäistä kertyi Polarin mukaan nousumetrejä 1370. Pysähdysten välien keskisykkeet ja -nopeudet olivat seuraavat:
- Motala-Jönköping, keskisyke 134, keskinopeus 36,1 km/h
- Jönköping-Karlsborg, keskisyke 138, keskinopeus 31,5 km/h
- Karlsborg-Motala, keskisyke 137, keskinopeus 32,5 km/h

Keskirasitus pysyi siis aika tasaisena, pätkien nopeuksissa näkee heikon mutta kuitenkin tuntuvan koillistuulen ja alkumatkan ryhmäajon vaikutuksen.

Kahden pysähdyksen taktiikka toimi ihan hyvin, vaikka yhdelläkin varmaan pärjäisi. Jönköpingissä join kupin kahvia ja söin kaksi pullaa (Vätternin erikoisuuksia, huhupuheiden mukaan maltodekstriiniin leivottuja, vähärasvaisia ja äkkiä sulavia); Karlsborgissa söin yhden pullan ja muutaman palan suolakurkkua. Polkemisen aikana meni n. 4,5 litraa urheilujuomaa, kolme energiapatukkaa, yksi kaurakeksi ja kolme geeliä. Hiilihydraattitankkaus oli onnistunut hyvin, eikä energia loppunut. Polarin mukaan polkemiseen kului n. 7300 kcal.

Matkan aikana sai myös tilaisuuden tarkkailla kulttuurieroja, lähinnä suomalaisten ja ruotsalaisten välillä. Ruotsalaisilla tuntuu olevan tapana kiittää vetomiestä. Varsinkin jos teki keulilla vähän pidemmän vedon, niin letkaa ohi päästäessään sai melkein jokaiselta muutaman kiittävän sanan, tyyliin "hienosti vedetty", "hyvä vauhti", tai "ihanaa leijonat ihanaa" (viimeinen suomennos vapaa). Samassa tilanteessa suomalainen katsoo yleensä tuimasti eteensä ja miettii itsekseen että onkohan tuo Jaska saamari paremmassa kunnossa kuin minä. Ehkä voisimme tässä asiassa ottaa oppia länsinaapureista.

Vätterniä kierretään monenlaisilla pyörillä. Suurimmalla osalla on allaan maantiepyörä, mutta myös hybridejä ja jopa mummopyöriä näkyy, samoin tandemeja. Hieman erikoisempia ilmestyksiä olivat kaksi käsipyörää, mutta ylivoimaisesti kummallisin laite oli "puolinojatandem", siis tandem, jossa taaempi kuski ajoi normaalissa asennossa, mutta etummainen oli selällään. Tuskin oli kaupasta ostettu pyörä.

Märästä kelistä huolimatta tapahtuma oli taas hieno. Varmasti tuonne tulee mentyä vielä uudelleen.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Viikko 24

Ma 1h30 maastossa JETillä, kevyesti
Ti lepo
Ke 1h20 maantietä, vielä kevyemmin
To lepo
Pe lepo
La 9h00 maantietä Ruotsissa
Su lepo

yht. 11h50.

Vättern-reissulta on palattu kotiin. Ajo meni hyvin, varsinaisen ajosuorituksen ulkopuolella pieniä kommelluksia, mistä enemmän myöhemmin. Ajaksi tuli 9.07, mutta merkkasin tuohon ylle nettoajan lähimpään viiteen minuutin pyöristettynä, niin kuin olen ottanut tavaksi. Nettoaika oli 8:58:50, en siis paljon tuhlannut aikaa taukoihin. Mutta ei siitä enempää tällä erää - kirjoitan erikseen Vättern-raportin ehkä huomenissa. Nyt täytyy nukkua.

torstai 11. kesäkuuta 2009

Kohti Motalaa

Auto pakattu, pikapuoliin pitäisi lähteä satamaan päin.

Pieni kutina alkaa olla vatsanpohjassa, vaikka starttiin on vielä melkein 35 tuntia. Liikunnan sanotaan vähentävän stressiä, mutta en ole ihan varma päteekö se enää silloin, kun alkaa asettaa kuntoilulleen selkeitä tavoitteita. Toisaalta, en minä koskaan ole mitään muutakaan osannut harrastaa vain huvikseni.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Näinhän tässä taas kävi...

... vaikka ei pitänyt. Nolottaa, mutta ei ehkä niin paljon kuin olisi syytä. Parempi kuitenkin tunnustaa heti, kun kiinni jään kuitenkin.


Sigmasport myy vuoden 2007 Specialized Transition -runkoja hintaan £575, mikä on mielestäni aika halpa. Kokoja 54 ja 58 oli jäljellä. Tempo/tri-pyörän runkokoon määrittäminen lähestyy salatiedettä, mutta useamman tunnin nettisurffaus- ja trigonometriasession perusteella päättelin, että koko 58 on minulle oikea. En osannut jättää tarjousta käyttämättä (olenko joskus kirjoittanut tämän lauseen ennenkin?)

Kuriiri toi rungon tänään, ja pitihän sitä vähän mallailla näiden uusien kiekkojen kanssa. Mitään muuta runkoon ruuvattavaa osaa ei vielä ole, ja nuo kiekotkin menevät Vätternin jälkeen maantie-Spessuun kokeiltaviksi (vaikka lähinnä tempokäyttöön tulevatkin, luultavasti). Ehkä kesälomalla voisi sitten askarrella tähän runkoon (jos maantie-Spessu on Spessu, niin onko tämä sitten Transu?) jotain osia kiinni ja hakea ajoasentoa kohdilleen. Mitään hipoa tuohon ei kyllä taida tulla, vaan todennäköisesti lähinnä Campan Centauria ja vastaavaa. Elokuussa on Porissa Kalevan kierroksen pyöräily (n. 110km tempo), joka on vapaa myös muille kuin Kalevan kiertäjille. Sinne houkuttaisi osallistua, toivottavasti tämä projekti on viimeistään silloin valmis.

Vuoden 2007 Transition on Specializedin viimeinen alumiinista tehty tempo/tri-runko, ja myös viimeinen suunnilleen perinteisen polkupyörän muotoinen. Aerodynamiikkaan on tässäkin silti panostettu: putket ovat melko litteitä, ja vaijerit kulkevat pitkälti putkien sisällä.

Ei näissä minun touhuissa taida kyllä paljon järkeä olla. Mutta kivaa tämä puuhastelu on. Cyclocrossari lähtee nyt myyntiin; fiksi ja LHT saavat riittää talven maantielenkkeilyyn. Ehkä ensi talvena voisi myös juosta enemmän, kun ensi kesänä on sitten triathlon-pyöräkin...

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Ostoksia


Päivän hankinnat. Maantiepyörään lisätanko Siwasta, JETiin uusi keskiö Foxcompista.

Satulassa taas

Vääntäydyin aamulla lenkille viime viikon löysäilyn jälkeen, ja mukavaahan tuo taas oli. JETin keskiö pitää tosin uusia ennen Tahkoa, polkiessa naksuu ja toisen puolen laakerissa tuntuu sormilla pyörittäessä selvää rahinaa.

Tämä ei näytä oikein lupaavalta:

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Viikko 23

Ti 2h30 maantiellä porukalla, muuten ei yhtään mitään. Kylmää ja märkää, muita kiireitä, höntti olo. Keventelyähän tämän viikon piti ollakin, mutta meni vähän extremeksi.

Ensi viikolla pari suht kevyttä lenkkiä alkuviikolla ja sitten Vättern. Motalan sääennuste lauantaiksi on vaihdellut aika paljon, nyt näyttää taas märkää ja tuulista, toivottavasti vielä muuttuu.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Siwallettuun hintaan


Kävin hakemasta Siwasta kuitupitoisen tuotteen. Jedi-Sportsilla oli tarjouksessa paketti Mavicin Cosmic Carbone SL:t + Continentalin Attack&Force ulkorenkaat + Schwalben sisäkumit. Sulo Wilénkin olisi ostanut, kun sai niin halvalla.

Renkaiden vääntäminen vanteille oli aikamoisen ähellyksen takana, jouduin turvautumaan rengasrautoihin ja tuhosin toisen sisäkumeista. Mutta hyvältä ja aerodynaamiselta näyttävät.

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Se on sitten kesä


Ei ihan kauheasti tuota vaikeuksia jatkaa treenin keventämistä jos tuo pitää paikkansa.

Huomisesta lähtien aletaan sitten seurata tiiviisti Motalan 10 vrk säätä.