tiistai 6. heinäkuuta 2010
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Vätternrundan 2011
Ja sitten sitä raportintynkää.
Lähtöaikani tänä vuonna oli klo 21:14. Alkumatka meni ilman murheita - ensimmäisten kymmenien kilometrien aikana muodostui vähitellen mukava n. 10 kuskin juna, jossa ajettiin Fagerhultin taukopisteelle (140 km) asti. Vähän ennen tuota paussia alkoi sataa. Onneksi oli sentään vähän lisävaatetta taskuissa mukana, mutta kylmää meno silti oli. Vajaaseen 200km asti kaikki meni kuitenkin hyvin, ja olin alle 10h vauhdissa, mikä olisi tämän vuoden treeneillä ollut mukava yllätys.
Jossain kymmenisen kilometriä Hjon jälkeen, eli n. 190km paikkeilla, puhkesi takarengas - johonkin varsin terävään olin ajanut, koska ulkorenkaassa oli ehkä kahden millimetrin kokoinen reikä. Vaihdoin sisäkumin ja laitoin energiapatukan kääreen reiän kohdalle suojaksi sisä- ja ulkokumien väliin. Se ei tainnut paljon auttaa, koska ehkä 10km ajon jälkeen alkoi taas kumi vähitellen tyhjetä. Ajoin Karlsborgiin asti niin, että pysähdyin aina parin kilometrin välein pumppaamaan lisää ilmaa renkaaseen. Sade vain jatkui, ja mieliala ei ollut kovin korkealla.
Karlsborgin depålla (210km) sain uudet sisä- ja ulkokumit ja jatkoin matkaa, mutta tunnelma oli jo aika lailla lässähtänyt, ja halusin vain päästä maaliin. Viimeiset 40km Hammarsundetin sillalta maaliin olivat aika tuskaa, voimat loppuivat vastatuuleen puskiessa ja olo oli kuin uitetulla koiralla. Porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta. Maaliin tulin ajassa 10:47, eli hitaammin kuin kummallakaan edellisistä kerroista.
Luulen, että tämä ei vieläkään jää tähän. Ensi vuonna voisi kyllä harkita esim. Jotunheimen Rundtia.
Lähtöaikani tänä vuonna oli klo 21:14. Alkumatka meni ilman murheita - ensimmäisten kymmenien kilometrien aikana muodostui vähitellen mukava n. 10 kuskin juna, jossa ajettiin Fagerhultin taukopisteelle (140 km) asti. Vähän ennen tuota paussia alkoi sataa. Onneksi oli sentään vähän lisävaatetta taskuissa mukana, mutta kylmää meno silti oli. Vajaaseen 200km asti kaikki meni kuitenkin hyvin, ja olin alle 10h vauhdissa, mikä olisi tämän vuoden treeneillä ollut mukava yllätys.
Jossain kymmenisen kilometriä Hjon jälkeen, eli n. 190km paikkeilla, puhkesi takarengas - johonkin varsin terävään olin ajanut, koska ulkorenkaassa oli ehkä kahden millimetrin kokoinen reikä. Vaihdoin sisäkumin ja laitoin energiapatukan kääreen reiän kohdalle suojaksi sisä- ja ulkokumien väliin. Se ei tainnut paljon auttaa, koska ehkä 10km ajon jälkeen alkoi taas kumi vähitellen tyhjetä. Ajoin Karlsborgiin asti niin, että pysähdyin aina parin kilometrin välein pumppaamaan lisää ilmaa renkaaseen. Sade vain jatkui, ja mieliala ei ollut kovin korkealla.
Karlsborgin depålla (210km) sain uudet sisä- ja ulkokumit ja jatkoin matkaa, mutta tunnelma oli jo aika lailla lässähtänyt, ja halusin vain päästä maaliin. Viimeiset 40km Hammarsundetin sillalta maaliin olivat aika tuskaa, voimat loppuivat vastatuuleen puskiessa ja olo oli kuin uitetulla koiralla. Porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta. Maaliin tulin ajassa 10:47, eli hitaammin kuin kummallakaan edellisistä kerroista.
Luulen, että tämä ei vieläkään jää tähän. Ensi vuonna voisi kyllä harkita esim. Jotunheimen Rundtia.
Viikot 24-26
Jahas, päivitelläänpä taas. Viime viikot ovat olleet aika heikkoja liikunnallisesti. Runsas kaksi viikkoa sitten oli Vätternrundan, joka meni miten meni (pikku raportti pikapuoliin). Sinnekin tuli lähdettyä lähinnä velvollisuudentunnosta, kun kerran ilmoittautuminen oli tullut viime syksynä tehtyä. Jonkinlaista ylirasitusta tässä on kai ollut ilmassa jo vähän pidemmän aikaa - ei todellakaan liian kovasta treenistä johtuen, vaan ihan näiden oikean elämän aiheuttamien stressien takia.
Ruotsista palattuani päätin, että annan ainakin vähän aikaa itselleni luvan keskittyä jalkapallon katseluun ja epäterveelliseen ruoka- ja juomavalioon. Pari-kolme lenkkiä olen kuitenkin tehnyt, kun ihan oikeasti teki mieli lähteä, mutta eipä niistä kummempaa raportoitavaa ole.
Tänään ajoin maantiellä loistavissa oloissa 196km porukkalenkin, ja tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että tämähän on oikeasti aika hienoa puuhaa. Ehkä tästä taas alkaa motivaatio löytyä.
Ruotsista palattuani päätin, että annan ainakin vähän aikaa itselleni luvan keskittyä jalkapallon katseluun ja epäterveelliseen ruoka- ja juomavalioon. Pari-kolme lenkkiä olen kuitenkin tehnyt, kun ihan oikeasti teki mieli lähteä, mutta eipä niistä kummempaa raportoitavaa ole.
Tänään ajoin maantiellä loistavissa oloissa 196km porukkalenkin, ja tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että tämähän on oikeasti aika hienoa puuhaa. Ehkä tästä taas alkaa motivaatio löytyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)