Helsinki-Turku

178,5 km, ei mainittavia tapahtumia matkan varrella. 110-tie on kyllä aika hiljainen ja lohduttoman oloinen.

Polarin mukaan kahtena päivänä polkemiseen kului 10500 kcal. Matka meni ilman teknisiä murheita, LHT toimii niin kuin pitää. Ainoa pieni miinus satulasta; Terryn penkki on tuntunut hyvältä perusretkeilyssä, mutta tällaisessa taukovihaajaretkiajossa, missä ajetaan paljon alaotteelta, se taitaa olla vähän liian pehmeä.

Kahden päivän sinnikkäimmät korvamadot:
- Rauno Lehtinen: Toiset meistä
- Eppu Normaali: Pimeyden tango
- Popeda: Ukkometso (ei hyvää päivää...)
- Neon 2: Kemiaa (AAAARGH!!!)

Turku-Helsinki

Menomatka sujui hyvin. Lähdin viideltä, ja Littoisista sain seurakseni peräti neljä polkijaa. Yetin matkanteko loppui teknisen murheen takia lyhyeen, mutta onneksi Littoisten ikinuori vuorinauris pelasti mitä pelastettavissa oli.

Tulin Kiskon, Karjalohjan ja Lapinkylän kautta; matkaa tuli 185,8 km, ajoaikaa 7:35, eli keskari 24,5 km/h. Karjalohjan tienoilla pääsin, ensimmäistä kertaa tänä vuonna, erikoiseen tilaan (ommm....) , jossa lakkaa ajattelemasta fyysistä suoritustaan ja muuttuu jotenkin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi (ommm....). Jalat ja muu elimistö tekevät hommaansa, ja itse vaan seuraa tilanteen kehittymistä (ommm...), ja tuntuu että voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Tätä jatkui Espooseen asti, sitten alkoi suunnistus ja muun liikenteen tarkkailu vaatia liikaa huomiota. Toivottavasti pääsen huomenna jatkamaan siitä, mihin tänään jäin - matkanteko oli tänään kovin helppoa ja kevyttä.

Paluumatkan tulen Espoosta Halikkoon asti vanhaa ykköstietä ja sieltä Hajalan kautta kotiin - näin joudun ajamaan hyvin vähän samaa tietä kahteen kertaan.

Kalustokavalkadi, osa 7: Surly Long Haul Trucker

Keväällä 2007 suunnittelimme vaimon kanssa pienimuotoista pyöräretkeilyä. Edellisen vuoden kokemuksista opiksi ottaneena en enää halunnut lähteä hybridin suoralla tangolla matkaan - olin siis löytänyt loistavan perustelun pienille hankinnoille! Hommasin Surlyn Long Haul Trucker (LHT) -rungon, muut osat jarruja, satulaa ja vaihdevipuja lukuun ottamatta sainkin joko vanhasta hyvin palvelleesta (ja osin päivitetystä) työmatkahybridistä tai muuten vaan varastosta löytyneistä osista. Pyörä on palvellut siitä lähtien, paitsi retkikäytössä (tämä on toistaiseksi rajoittunut muutamaan 2-3 päivän reissuun), myös työmatkapyöränä ja lastenistuimen kuljettimena.

Voimansiirto on Shimanoa: Deore kammet, Ultegra takavaihtaja, Shimanon maantiepakka ja tangonpäävaihtajat. Jarruina niinikään Shimanon cantileverit. Kiekkoina on tällä hetkellä Roseversandin huokeat trekking-kiekot. LHT:stä löytyy tietysti myös täyspitkät lokarit, tavaratelineet, lukko, kilikello sekä seisontatuki. Kaikki hyvin toimivaa tavaraa - jos nyt lähtisin pitkälle reissulle suurten kantamusten kanssa niin vaihtoon menisi vain kiekot (tilalle jotkut hyvät 36-pinnaiset, tukevat, normaalisti puolatut kiekot).

LHT on selvästi tehty pitkien päivien kuormajuhdaksi. Matala keskiö ja pitkä akseliväli saa sen kuormaamattomana tuntumaan jopa kankealta: ajosuunnan vaihto vaatii tiettyä määrätietoisuutta. Mutta heti, kun päällä on muutama kilo matkatavaraa, pyörä pääsee oikeuksiinsa, ja ajettavuus pysyy hyvänä, vaikka tavaraa olisi vähän enemmänkin, kunhan kuorma on järkevästi pakattu sekä eteen että taakse. Rungosta löytyy myös muutamia mukavia yksityiskohtia, kuten kierteet kolmannelle pullotelineelle sekä varapinnojen pidike vasemmassa chainstayssä.

Alla LHT koekuormattuna huomiselle Turku-Helsinki -pätkälle, kiinnitettyinä uudet Ortliebin laukut sekä jo toimivaksi havaittu Pron tankolaukku. Pyörä on huomisesta niin innoissaan että vallan keulii.

Viikko 17

Ma 40min maantietä
Ti 2h50 maantietä, porukkalenkki
Ke lepo
To 1h40 maastossa RIPillä
Pe 1h25 maantietä, 2x10min vk
La 4h05 maantietä
Su 3h05 maastoa, pururatoja ja maantietä RIPillä

yht. 13h45.

Tämän päivän ajo liittyi Enduro-cupin Turun osakilpailuun; ajoin aamulla toisena nollakuskina kisareitin läpi, minkä jälkeen ajelin sinne tänne ensin toimitsijana ja sitten katsojana. Ensimmäinen 2h suunnilleen yhtäjaksoista ajoa, loput muutamassa lyhyessä pätkässä.

Ensi viikosta tulee vähän toisenlainen. Torstai-illasta sunnuntai-iltaan olen muualla, ilman pyörää, mutta ainakin jos sääennuste pysyy siedettävänä, ajan varmaan keskiviikkona Helsinkiin (siellä työasioita iltapuolella) ja torstaina takaisin. Jos tämä onnistuu niin ajotunteja ainakin kertynee mukavasti.

On siis kevät, poljen Itämeren rantaa.

Merimasku-Askainen -reitti korkattu tälle kaudelle. Oli niin hienoa ettei viitsi edes kehittää tähän mitään mukahauskaa loskakaipuuta. Lämpötila nousi lenkin aikana +2°C:sta +17°C:ään.

OTB... eiku VK ennen aamukuutta

MTB-Turun aamujaoksen motto on "OTB ennen aamukuutta". Tänään aamulla oli kuitenkin toinen kirjainyhdistelmä kyseessä, kun kokeilin miten vauhtikestävyyslenkki onnistuisi aamulla.

Viime syksyn kuntotestissä anaerobiseksi kynnyssykkeekseni mitattiin 166 (max 186). Kynnyssyke on pk-painoitteisen talvitreenin ansiosta tuskin ainakaan noussut, joten otin tavoitteeksi ajaa aamulenkin keskellä n. 2x10 minuuttia yrittäen pitää sykkeen alueella 155-165. Kirpeässä (-3°C) mutta onneksi melkein tyynessä säässä lähdin maantiepyörällä matkaan. Ensimmäinen veto oli hankala. Vaikka ajo tuntui ihan hyvältä, sykettä ei vain meinannut saada pysymään ylhäällä. Vedon keskisykkeeksi jäi 148. 10 minuutin palauttelun jälkeen tein toisen vedon, joka tuntuikin jo ihan erilaiselta: keskisyke 159. En ole varma, mistä näin suuri ero voisi johtua, mutta muutama arvaus:

- liian lyhyt lämmittely (n. 20 minuuttia)?
- ennen lenkkiä syöty banaani tehosi vasta puolen tunnin ajon jälkeen?
- ensimmäisen vedon jälkeen syöty kofeiinipitoinen geeli herätti elimistön toiseen vetoon?

Joka tapauksessa lenkistä jäi hyvä olo ja hyvä mieli: kyllä tämä onnistuu aamuisinkin. Positiivista oli myös se, että syke laski vetojen jälkeen todella nopeasti normi-aamu-pk-lenkkialueelleni (115-125). Ajattelin tehdä näitä lenkkejä toukokuun ajan kerran viikossa ja vetoja pidentäen niin, että kuun lopulla vedot olisivat vähintään 2x20 minuuttia.

Kakkosnelosia ja telaketjuja...

Turun maantieporukkalenkit ovat pyörähtäneet käyntiin, eilisellä tiistailenkillä oli yli 20 kuskia. Jännää taas huomata kuinka oudolta ryhmäajo aluksi tuntuu muutaman kuukauden tauon jälkeen, ja kuinka pian siihen taas tottuu. Enkä tainnut olla ainoa, jolla näin kävi - ryhmä tuntui tiivistyvän tasaisesti koko lenkin ajan.

Näpyttelin äsken Kangasala 24h:n ilmoittautumisen. En ole ihan varma, miksi.