Tahko MTB 120 2009

Tässä sitä raporttia, vähän viivästyneenä. Kuvasta kiitos fillarifoorumin nimimerkille "ahuman".

Hieno mutta kuuma keli sattui tämän vuoden Tahkolle - huhujen mukaan Tahkon lahdella olisi iltapäivällä ollut 32 astetta, ja voin tuon jopa uskoa. Tarkoitukseni oli lähteä rauhallisesti liikkeelle, mutta keli huomioiden olisi ehkä pitänyt lähteä vieläkin hitaammin. Ensimmäisen kierroksen ajan oli oikeastaan koko ajan ihan hyvä olo polkea, mutta syke oli koko ajan aivan liian korkealla. Polar kertoikin jälkikäteen ensimmäisen kierroksen keskisykkeen olleen 160, joka on minulle aivan älyttömän paljon. Tiesin, että helle nostaa sykettä, mutta olin asiasta jonkin verran huolissani, koska tiesin että tuollaista sykettä en voi millään pitää yhdeksää tuntia yllä. Syke ei kuitenkaan alamäissäkään laskenut paljonkaan alle 150, enkä oikein osannut muuta kuin jatkaa matkaa. Jaloissa tuntui hyvältä, mutta nesteen imeytymisen kanssa oli taas jotain pientä ongelmaa: olo tuntui turvonneelta eikä ruoka maittanut. Ehkä join liikaa (repussa ollut 3 litraa vettä oli mennyt jo 40km kohdalla, ja olin huoltopisteillä juonut muutaman desin urheilujuomaa), tai sitten edellisen illan pastatankkaus oli ollut turhan raivokasta. Tai sitten syynä oli vain kuumaan ilmaan nähden liian kova alkuvauhti. En tiedä.

Ensimmäisen kierroksen väliajaksi tuli 4:15:31, ajoaikaa 4:04. Toisen kierroksen alussa alkoi sitten olla todella kuuma: ensimmäisen 15 kilometrin aikana ei juurikaan päässyt auringolta piiloon ennen Kinahmin nousun polkuosuutta. Tässä kohtaa alkoi tuntua aika pahalta. Kinahmin päällä tuli pientä kramppia vasempaan nivuseen, mutta onneksi se talttui parilla pienellä seisoskelutauolla ja varovaisella venyttelyllä. Vähän nämä krampit huolettivat - viime vuonnahan jouduin nivuskramppien takia taluttamaan kilometrikaupalla. Nyt pääsin kuitenkin vähällä - jouduin toisella kierroksella pitämään ehkä 5-6 lyhyttä taukoa kramppien vuoksi, ei sen enempää. Viime vuonna ongelmia aiheuttanut alaselkä ei tänä vuonna hidastanut menoa, luultavasti JETin takajousto auttoi tässä asiassa. Viime vuonna olin Salsa-vainaalla liikkeellä.

Toisella kierroksella jälkimmäisestä Kinahmin noususta alkaen sykkeet alkoivat väkisinkin laskea, ja vauhti samalla. Olo oli ajoittain todella huono, vaikka vatsa oli vähitellen alkanut toimia paremmin. Välillä huomasin melkein toivovani jotain riittävän pahaa teknistä ongelmaa, että voisi vain jäädä polun varteen istumaan. Eteenpäin päästiin kuitenkin, mutta aika monessa ylämäessä jouduin taluttamaan osan matkaa. Huoltopisteillä kaadoin tai kaadatin päälleni kylmää vettä, ja näin näkyi tekevän moni muukin. Ei tainnut olla helppoa matkanteko muillakaan. Jälkikäteen tuloksista käy ilmi, että nostin toisella kierroksella sijoitustani 12 pykälää.

Jossain 90-100 km kohdilla laskeskelin, että 9 tunnin alitus on vielä mahdollinen, mutta reitin viimeiset 20 km ovat aika rankat, ja tiesin, että pitkiin taukoihin ei ollut varaa. Sen verran sain kuitenkin lisävirtaa, että yritin vielä päästä viimeisen nousun eli El Granden polkemalla ylös. Ihan kokonaan en tähän enää pystynyt, mutta sen verran ripeästi nousu meni, että mäen päällä tiesin pääseväni tavoitteeseen, kunhan en kaadu loppulaskussa. Tulinkin laskun hyvin rauhallisesti alas, ja Tahkon lahden kierron jälkeen tulin maaliin ajassa 8:57:06. Toisen kierroksen nettoaika siis 4:41:35, ajoaika 4:24. Toisen kierroksen keskisyke 151, koko reissun keskisyke 155.

Maaliin tulon jälkeen olin jonkin aikaa pettynyt toisen kierroksen hankaluuksiin, mutta aika pian alkoi tilalle tulla tyytyväisyys tavoitteen pääsemisestä. Olosuhteet olivat kuitenkin aika haastavat, vaikka toisaalta maasto oli kuivaa ja sikäli nopeaa. Kyllä tuosta ajasta hyvissä oloissa hyvällä suorituksella saattaisi puolisen tuntia lähteä pois. Ehkä.