Menomatka sujui hyvin. Lähdin viideltä, ja Littoisista sain seurakseni peräti neljä polkijaa. Yetin matkanteko loppui teknisen murheen takia lyhyeen, mutta onneksi Littoisten ikinuori vuorinauris pelasti mitä pelastettavissa oli.
Tulin Kiskon, Karjalohjan ja Lapinkylän kautta; matkaa tuli 185,8 km, ajoaikaa 7:35, eli keskari 24,5 km/h. Karjalohjan tienoilla pääsin, ensimmäistä kertaa tänä vuonna, erikoiseen tilaan (ommm....) , jossa lakkaa ajattelemasta fyysistä suoritustaan ja muuttuu jotenkin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi (ommm....). Jalat ja muu elimistö tekevät hommaansa, ja itse vaan seuraa tilanteen kehittymistä (ommm...), ja tuntuu että voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Tätä jatkui Espooseen asti, sitten alkoi suunnistus ja muun liikenteen tarkkailu vaatia liikaa huomiota. Toivottavasti pääsen huomenna jatkamaan siitä, mihin tänään jäin - matkanteko oli tänään kovin helppoa ja kevyttä.
Paluumatkan tulen Espoosta Halikkoon asti vanhaa ykköstietä ja sieltä Hajalan kautta kotiin - näin joudun ajamaan hyvin vähän samaa tietä kahteen kertaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
On se hurja. On se.
Lähetä kommentti